keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Herkkyydestä ja hiljaiselosta

Vaatikin pitkän aikaa, muutamia merkittäviä kohtaamisia ja korjaavia kokemuksia palata tämän blogin kirjoittamisen pariin. Edellisen tekstin jälkeen nimittäin tapahtui jotain sellaista, joka melkein nujersi minut. En tiennyt miten ja mistä kirjoittamista jatkaa, itsetuntoni ja ihmistuntemukseni saatua niin kovaa osumaa. Luulin kohdanneeni kaksoisliekkini ja suunnittelimme yhteistä elämää. Onneksi hän kuitenkin paljasti todelliset kasvonsa ja onnistuin väistämään luodin! Jälkikäteen näin kaikki valheet ja laskemoinnin, mikään ei ollut totta. Olin tavannut tyhjän ihmiskuoren, joka oli äärimmäisen taitava manipuloimaan ja luottamukseni voitettuaan yritti murtaa minut henkisesti. Ihan vain huvikseen ilmeisesti, sitähän narsistit tekevät.

                                                             Kuva: Bitstrips

Ensimmäiset varoitusmerkit tulivat jo kesäkuussa. Tuo edellinen tekstini, avoin kirje hänelle.. Sen oli käynyt yli 500 muuta blogistani lukemassa, kun otin sen puheeksi eräässä keskustelussamme. Keskustelussa, jonka aihe oli se etten minä ollut vakuutellut rakkauttani hänelle riittävästi... Kävi ilmi, ettei hän ollut viitsinyt lukea sitä. Luin sen sitten hänelle puhelimessa ääneen ja hetken aikaa olin taas "maailman paras" ja "meillä oli edessä niin hyvä elämä yhdessä, kunhan vaan jaksaisin vähän kärsiä ja odottaa".

Tähän odottelemiseen oli pari syytä, ihan järkeviä ja perusteltuja toki. Siksi alkuun olimme asiasta samaa mieltä. Hän nimittäin asui omien sanojensa mukaan tyttöystävän luona, mutta suhde oli jo ollut pitkään ohi ja hän odotti oikeaa hetkeä muuttaa pois. Selitti, että haluaa hoitaa eron rauhassa "kuin aikuiset" eikä muuttaa suoraan minun luokseni. Kävihän se järkeen, en halunnut häntä painostaa tai olla se toinen nainen, kodinrikkoja.

Kuitenkin yhdeksän kuukauden ajan tilanne polki paikoillaan. Aloin huomata, että kaikki oli pelkkiä hienoja puheita ja toinen toisensa jälkeen tyhjiä lupauksia. Ottaessani nämä ristiriidat teoissa ja puheissa esille, sain kuulla olevani vain tyhmä ja lapsellinen. Ystäväni alkoivat olla huolissaan minusta, sillä aloin masentua ja epäillä omaa mielenterveyttäni. Näin jälkeenpäin ajateltuna näen syyt siihen, että blokannut tyyppiä elämästäni heti ensimmäisten isojen pettymysten jälkeen. Nämä saattavat auttaa jotakuta toista herkkää ja empaattista ihmistä pakoon näitä ihmiskunnan mustia aukkoja.

1. Luotin liikaa ulkopuoleltani tuleviin merkkeihin ja siihen, että tällä kaikella oli tarkoitus. Hänet tavattuani eräs ennustaja kehotti pitämään kiinni hänestä. Oraakkelikortit näyttivät kyseessä olevan kaksoisliekkini. Tunsin voimakkaan telepaattisen yhteyden välillämme ja konkreettisesti tunsin usein, jos hänellä oli vaikka huono päivä töissä. Alkuun kaikki ystävänikin pitivät hänestä, yhteiset ystävämme meidät saattoivat yhteen alunperinkin. Ihmettelivät sitä, kuinka olimme kuin sama energia maskuliini- ja feminiinimuodoissaan.

2. Luulin pitkään, että hänen kuuluikin repiä vanhat haavani auki vielä kerran lopullisesti parantaakseni ne. Kasvua parhaaksi versioksi itsestänihän olin juuri toivonut. Aika pian näin kuitenkin hänen tunnekylmyytensä, itsekeskeisyytensä ja täydellisen kyvyttömyyden empatiaan.

3. Lainasin hänelle suurehkon summan rahaa. Tässä asiassa hämmästyin sinisilmäisyyttäni jälkikäteen itsekin. Manipulaatio oli niin päivänselvää. Olimme parin kuukauden ajan tavanneet tai soitelleet pitkiä puheluja päivittäin. Sitten yhtäkkiä hänelle iski niin kova stressi johonkin "isoon sijoitukseen" liittyen, että hänellä ei ollut yhtään rahaa. Tämän vuoksi hän ilmoitti, että emme voi nähdä ainakaan 3-4 viikkoon. Minä eroahdistuksissani sitten riensin apuun ja hän vannoi maksavansa velan takaisin ja puhui salamyhkäisesti, kuinka hän vielä yllättää minut ja tekee töitä "meidän eteen". Viimeiset kuukaudet sitten hampaita purren yritin vielä esittää uskovani hänen juttujaan saadakseni rahani takaisin.. (ei sekään tietysti onnistunut hyvällä, mutta onnistui lopulta kuitenkin kaiken muun paskan oltua jo takanapäin)

Joulukuussa sitten hän lähti yhtäkkiä lomamatkalle ja tuli hyvästelemään minut. Kertoi tulevansa takaisin 3-4 viikon kuluttua ja lupasi perille päästyään ostaa minullekin lentolipun, jos saisin täällä asiat järjestettyä siten, että pääsisin lähtemään. Matkan varrelta tuli kaksi kuvaa ja ihmettelin kuka ne oli ottanut, hotellihuoneessakin. Sitten hän ei enää vastannut puheluihini eikä viesteihini. Somesta näin, että samassa kohteessa on myös tämä ex-tyttöystävä... Ei mitään vastausta kolmeen viikkoon. Silloin otin vihdoin yhteyttä tähän tyttöystävään, joka paljastuikin vaimoksi. Samaksi naiseksi, "jonka vuoksi hän ei ollut 5 vuoteen voinut matkustaa, kun se yksi aina haluaa mukaan".

Vaikka tuntui että hajoan siihen paikkaan, olin kiitollinen siitä että vihdoin näin mikä hän on. Olin rakastunut mielikuvaan ihmisestä, jonka hän oli minulle maalannut. Minun tunteeni olivat aitoja ja vilpittömiä, mutta niiden kohdetta ei ollutkaan lopulta olemassa. Siinä on riittänyt prosessoitavaa ja surutyötä. Mutta opin tästäkin kokemuksesta monta asiaa. Entistä vahvemmin ymmärrän, että herkkyyteni ei ole heikkoutta vaan se on supervoima. Sieluni ja sydämeni revittiin auki ja kävin läpi kaikki inhimilliset tunteet laidasta laitaan. Silti en mennyt rikki, enkä alistunut hänen kynnysmatokseen. Minä kykenen tuntemaan ja selviytymään hylkäämisistäkin, toisin kuin narsisti. Hän tarvitsee uhreja ja mielistelijöitä sietääkseen omaa tyhjyyttään. Tiedän oman arvoni ja ymmärrän, mitä kaikkea hyvää hän minussa näki ja kadehti. Jotain mikä piti yrittää tuhota, ellei sitä kykene omistamaan/alistamaan.

Kaiken tämän jälkeen tämä tyyppi kehtasi vielä uhkailla ja pahoinpidellä ystäviäni, sekä kuulin juttuja hänen kyseenalaisesta maineestaan.. Silti edelleen ihmettelen, ettei hänen vaimonsa ole halunnut jutella kanssani tapahtuneesta, mutta ymmärrän senkin että kaunis vale voi olla helpompi kuin ruma totuus. Toivon hänellä kuitenkin olevan kaikki hyvin tänäkin päivänä.

Loppusanat:

Ah, mikä helpotuksen tunne. Tämän käsittely auki kirjoittamalla oli tarpeen itselleni, ehkä myös muille tapahtumien myötä osumaa ottaneille. Ja teille, jotka epäilette omaa mielenterveyttänne jonkun toisen hurmaavan, mutta kamalan Jekyll/Hyden hyppysissä. Tai keräätte rohkeutta nousta lattialta makaamasta, se on ainoa tapa päästä eroon jalanjäljistä kauniilla kasvoillasi.

Nyt kun tämä iso musta tukos on huuhdeltu pois luovuuteni tieltä, odotan innolla mitä täältä seuraavaksi lähtee pulppuamaan pintaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti