Aivan
liian pitkä tovi on vierähtänyt viime kerrasta, kun olen saanut
aikaiseksi tekstiä tänne blogin puolelle. Tai kirjoittanut juuri
mitään muutoinkaan. Sekä sisäisessä että ulkoisessa
maailmassani on tapahtunut paljon, kiire on vienyt mukanaan ja on
tuntunut mahdottomalle löytää sopivan rauhallista hetkeä. Sillä
hiljaisina hetkinä sisälläni on käynyt sellainen jatkuva usean
asian yhtäaikainen prosessointi etten ole meditoinnista huolimatta
jotenkin kyennyt fokusoitumaan kirkkaasti yhteen yksittäiseen
aiheeseen siten, että olisin saanut siitä kirjoitettua mitään
merkittävää.
Simsalabim!
Yksi kappale pähkäilyä ja kanava on taas auki – inspiraatio ja
selkeys on palannut. Ilman niitä minkäänlaisen tekstin tuottaminen
olisi vastenmielisen väkinäistä pusertamista. Minulla on tielläni
kolme suurta kompastuskiveä ja niistähän tämä blokkikin on juuri
johtunut.
Ensimmäisen
sanoittikin keväällä minulle ystäväni Topi. Henkinen heräämiseni
ja avautumiseni erilaisille asioille/ilmiöille sen tiimoilta on
tapahtunut ”kovalla rytinällä” ja suurelta osin spontaanisti.
Kun sisällänikin tapahtuu samanaikaisesti monta (hämmentävääkin)
asiaa, aikani ja huomioni pirstaloituu moneen eri suuntaan ja saisin
aikaan enemmän keskittymällä aina yhteen asiaan kerrallaan.
Toinen
ongelmani on kompastelu omaan perfektionismiini. Vaadin itseltäni
vielä toisinaan paljon, vaikka olen pyrkinyt tietoisesti viime
vuosina tekemään asioita rennommalla otteella. Minun on vaikea
sietää omaa keskeneräisyyttäni ja lähestyn asioita melko
loogisen ratkaisukeskeisesti. Niistä lähtökohdista on usein
turhauttavaa pohtia tai kuulostella elämäntapahtumia ja ilmiöitä,
löytämättä heti ”valmiita vastauksia”.
Don't feed the monkey mind :D Kuva: oma matka-albumi
Lisäksi
minua on jo vuosia vaivannut voimakas uupumus, jonka syistä ei olla
edelleenkään moninaisista tutkinuksista huolimatta saatu selvyyttä.
Sen vuoksi ajankäyttöni on haastavaa. Tarvitsen unta ja lepoa
paljon, eikä energiaa aina yh-arjen keskellä enää riitä omille
intohimoille, kuten kirjoittamiselle. Väsymys vaikuttaa pahimmillaan
myös radikaalisti kognitiivisin kykyihini ja keskittymistä vaativat
tehtävät väsyttävät osaltaan lisää. Nyt syyskuun alussa asian
suhteen vihdoin käynnistyi laaja-alaiset tutkimukset TAYSissa ja
vuodenvaihteessa pitäisi olla jonkinlainen diagnoosi ja
kuntoutussuunnitelma kourassa.
Jo
ensimmäisen kappaleen kirjoitettuani hahmotin mielessän selkeänä
nämä ongelmat ja ratkaisuni niihin tässä hetkessä. Aion olla
jatkossa entistä armollisempi itselleni ja päästää irti
tavoitekeskeisestä ajattelustani. Nautin enemmän matkasta ja
maisemista miettimättä määränpäätä. Heittäydyn täysin
elämän ihmettelijäksi, jolle kysymykset ovat arvokkaampia kuin
vastaukset.
Elämästä nautiskelua kaikilla aisteilla Kuva: oma matka-albumi
Vajaan
kahden viikon kuluttua lähden lomamatkalle Aasiaan, edessä neljä
viikkoa seikkailua, aurinkoa ja rentoutumista. Aavistan jo, että
siellä aukeavat inspiraation hanat isommin :) Yöpöydällä tällä
hetkellä alulla mielenkiintoiselta ja ajankohtaiseltakin vaikuttava
Isa Merikallion Jaksaa,
jaksaa! Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen. Onko joku
teistä sattumoisin lukenut kyseistä kirjaa? Avaan aihetta varmasti
hiukan seuraavassa postauksessa oman kokemukseni pohjalta lukaistuani
tuon loppuun.
