Viime vuodet olen viettänyt töiden kannalta hiljaiseloa
monestakin syystä. Tärkein niistä on kuitenkin ollut se, että
koin tulleeni tietyllä tavalla tieni päähän aikuisviihdealalla.
En kuitenkaan halunnut heittää hukkaan yli kymmenen vuoden
kokemusta ja otti aikansa, ennenkuin ajatukseni jalostuivat ja uusi
suunta kirkastui.
Olen aina ollut hyvin empaattinen ja halunnut työnikin kautta
tuoda iloa muille. Vuosien ajan esiintyessäni mm.
erotiikkabaareissa, messuilla ja alan liikkeissä samat ihmiset
hakeutuivat minua tapaamaan töihin kerta toisensa jälkeen. Kun olen
aina ollut hyvin itsetietoinen jalat maassa-tyyppi, ymmärsin ettei
se johtunut ylivertaisesta kauneudestani, tanssitaidoistani tai
huippukunnossa olevasta vartalostani :) Kysymys oli siitä, että
nautin esiintymisestä täydestä sydämestäni ja otin
intensiivisesti kontaktia yleisööni. Sen lisäksi vietin aikaani
todella juttelemalla asiakkaille. Minulle oli tärkeämpää
töissäkin löytää yhteys ihmiseen. Siksi istuin usein
tuntikausiakin saman ihmisen pöydässä, vaikkei shampanjaa
tolkuttomasti virrannut tilipussiani kartuttaen. Rahoillaan
leveilevät, usein hyvin ylimielisesti käyttäytyvät miehet saivat
kyllä aina takuuvarmasti muuta seuraa pöytäänsä... Minä en
kyennyt löytämään sellaista naamiota kasvoilleni, että olisin
hymyillen näitä herroja mielistellyt euronkuvat silmissä. Toisin
sanoen empaattisuuteni ja inho pinnallisuutta kohtaan oli kyllä
melkoinen heikkous työssäni.
Sen lisäksi, että nuorempana (joskus liikaakin) välitin muista
ihmisistä, olin pitkään hukassa itseni kanssa. Suunta kateissa
ajelehdin, en osannut usein asettaa rajojani ja pahimmillaan en
oikein edes tiennyt kuka olen. Kameleonttimaisesti omaksuin niin
monia erilaisia rooleja ympäristön minua kohtaan asettamia
odotuksia peilaillen. Elämä on kuitenkin jännästi auttoi minua
isojen menetysten muodossa. Menetysten, joita niin kovasti aina olin
pelännyt. Kuitenkin niiden kautta, kuorien itseäni kerros
kerrokselta kuin sipulia, paljastui se olennainen. Vasta tietyllä
tavalla kaiken menettäneenä, täysin riisuttuna kykenin kääntämään
katseeni sisäänpäin.
Elämäni paras matka on ollut matka itseeni
ja se on avannut myös aidon yhteyden ulkopuoliseen maailmaan.
Itsetuntemuksen kautta osaan nyt valjastaa vahvuuteni ja kokemukseni
käyttöön. Olkoon tämä uusi alku. Tietynlainen Laura Leen ”level
up”. Menneisyyteni on vahvasti osa minua ja myös hionut minusta
juuri tämän ihmisen, joka tänään olen. Selvennän nyt kuitenkin
vielä tässä lopuksi, että pornoleffoissa tai strippaamassa minua
ei enää tulla näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti